Äitienpäivän aamupala sänkyyn?

Ei mun mielestä siinä mitään hienoa olekaan ja meillä ei tätä harrastetakaan. Esitän nukkuvaa siihen asti kun lapset tulee "herättämään" ja sitä ennen ovat keittäneet kahvit ja tehneet mulle aamupalaa keittiöön. Siellä avataan myös lahjat.

Minäkin olen aina miettinyt, että mitä ihanaa on saada aamiainen sänkyyn. Miten se tarkelleen ottaen toimii? Kuka kantaa kiehuvan kuuman kahvin? Tuoko mies myös oman kahvikuppinsa? Syödäänkö me kaikki aamiainen sängyssä, vai pitääkö mun mässyttää voileipää kuin vuodepotilas muiden katsellessa vieressä? Jo pelkkä ajatus meidän pesueesta hoippumassa kierreportaita tarjottimen kanssa kohti makuuhuonetta nostaa hien pintaan, saati sitten nämä kaikki + tarjottavat meidän parisängyn päällä pomppimassa ja painimassa ja kaatamassa vaikeasti pestävälle petarile mehut ja kahvit. 

Että kertokaa joku, mikä tässä traditiossa on se pointti?

En tiedä, minusta oli mukavaa tänäkin aamuna, kun mies toi tarjottimen jossa oli kahvit ja täytetyt croisantit. Ja lapset jotka oli 18v, 12v, 10v ja 2v8kk toivat oman korttinsa luettavaksi.

Siinä sitten lasten kanssa juteltiin vielä toistatuntia kaikista asioista.

Oli kiva nauttia sitä aamukahvia siellä sängynpohjalla kun lapset jutteli mukavia ympärillä.

Mies on siitä ihana, että tuo usein mulle aamukahvin sängyyn, joskus ihan pelkän kahvin.

Mäkin sain aamukahvin (mies kantoi) ja kuoritun mandariinin lautasella (3v kantoi) sänkyyn. Ensimmäistä kertaa, oli ihanaa, kun en tosiaan odottanut mitään. :) Join kahvin ihan rauhassa ja mutustelin mandariinin lapsen kanssa sängyllä. Ei mun mielestä kai pakko oo siihen sänkyyn jäädä nauttimaan, jos ei nappaa.
Hauskaa tässä oli se, kun mies ei ite juo kahvia ikinä, ja hädintuskin osaa keittää... no, kun olin tiskannu edellisenä päivänä kahvipannun ja sen irrotettavan suodatinosan, eikä mies ollu tajunnut laittaa sitä suodatinosaa takasin. Ihmettelen että se pelkkä suodatinpussi ei ollu levinnyt ja porot ympäriinsä.. en kehdannu tästä kuitenkaan sanoa ettei fiilis mee :)