Meidän 5v poikamme on 104cm pitkä, neuvolan mielestä ei tarvetta lisätutkimuksiin, aina ollut lyhyt
Kommentit (40)
Meidän esikoinen oli suht saman kokoinen. Oli pienenä niin sairas jatkuvasti (korvatulehduksia ja infektioastma). Nyt lapsi on 160cm ja 11v : ) lapset kasvaa eri tahtiin.
Jos siis esim. 2 vuotias poika on 88 cm, niin hänestä tulee 88 x 100 / 49,5 = 178 cm.
pojat tytöt
syntymä 28,6% 30,9%
3 kk 33,9% 36%
6 kk 37,7% 39,8%
9 kk 40,1% 42,2%
1 v 42,2% 44,7%
1½ v 45,6% 48,8%
2 v 49,5% 52,8%
2½ v 51,6% 54,8%
3 v 53,8% 57,0%
4 v 58,0% 61,8%
5 v 61,8% 66,2%
6 v 65,2% 70,3%
7 v 69,0% 74,0%
8 v 72,0% 77,5%
9 v 75,0% 80,7%
10 v 78,0% 84,4%
11 v 81,1% 88,4%
12 v 84,2% 92,9%
13 v 87,3% 96,5%
14 v 91,5% 98,3%
15 v 95,1% 99,1%
16 v 98,3% 99,6%
17 v 99,3% 100,0%
18 v 99,8% 100,0%
mutta siis jos selvästi havaittavissa kasvun hidastumaa niin ymmärrän...
meillä 4v poika joka on kerhoryhmänsä lyhin/saman mittainen kuin eräs tyttö.
3v:nä oli 98cm ja 4v:nä 104... nyt siis 4,5v ja mittaa en tiedä
Tuon mukaan tytöstämme tulisi aikuisena 164 cm pituinen ja pojasta 174 cm. Voi pitää paikkaansa. Minä 161 cm ja mies 174 cm.
terkuin ohis
kerhoryhmässä! Muuten poikasi vaikuttaa aivan keskipituiselta. Meidän tyttö on saman kokoinen ja koko ajan ollut keskikäyrän yläpuolella tyttöjen käyrästöllä. Moni poika on häntä lyhempi saman ikäisistä.
diagnosoimattomat ruoka-aine allergiat on syynä lasten heikkoon kasvuun. eli jos lapsella on esimerkiksi ongelmia vatsan toiminnassa, iho ongelmia tms, niin sitä kannattaa harkita. meillä oikeastaan ainut syy ruoka-aine allergia kartoitukseen oli heikko kasvu, sen jälkeen kun löydettiinkin allergisoiva aine hurahti lapsi ihan mielettömän määrän pituutta.
useammin varmaan syynä on ihan vaan geenit, jotkut on pitkiä jotkut on pätkiä :)
Jos siis esim. 2 vuotias poika on 88 cm, niin hänestä tulee 88 x 100 / 49,5 = 178 cm
"odotetaan tulevan" voisi olla parempi ilmaisu - mikäli siis kasvaa aina tasaisesti omalla käyrällään. Noista pituusennusteista on luovuttu, koska ne ovat kovin epätarkkoja. Lapsuusajan pituuden lisäksi vaikuttaa perinnöllinen tapa kasvaa, esim. myöhäisen kasvun perimä. Itse kasvoin pyrähtäen vasta ysiluokalla ja vielä lukiossakin venyin muutaman sentin.
t. lyhyen ja vielä lyhyemmän pojan äiti, josta ennustettiin 152-senttistä ja tuli 169-senttinen ja joka ihmettelee pituus-, paino- ja muuta fasismia
Tytöstä pitäisi tulla 178-senttinen, jos tuon laskukaavan mukaan pituutta ennustaa. Hänellä alkoi kuitenkin menkat 11-vuotiaana ja nyt pitäisi pituutta tulla vielä parikymmentä senttiä lisää. Meidän muut tytö kasvoivat alle viisi senttiä menkkojen alkamisen jälkeen.
Pojasta taas olisi pitänyt tulla vain 170-senttinen, mutta hänestä tuli 182-senttinen.
Meilläkin on tosi pieni poika 5v neuvolassa oli 98cm ja painoi 12 kiloa. Mutta hän kasvaa sellaiseksi kuin kasvaa ja ei siinä itkut auta. Itse olen ainakin ajatellut että tärkeintä on se, että me tuemme ja rohkaisemme häntä niin ettei pituus tai sen puute hänen itsetuntoaan romauta sitten kun joskus huomaa ettei olekaan yhtä iso kuin muut. Tähän asti ei vielä ole sitä oikein tajunnut kun tarharyhmässä on monen ikäisiä lapsia.
Ennen pojan tuloa aina itsekin sorruin ajattelemaan että miehen pitää olla pitkä ja nyt ihan hävettää omat ajatukset. Eihän pituudelleen kukaan mitään voi eikä se todellakaan ole miehessä oikeasti tärkein ominaisuus. Meidän poika ei ole biologinen lapsemme, joten hänen biovanhempiensa pituutta tai kasvutapaa emme tiedä. Murehtiminen ei kuitenkaan tee hänestä yhtään pitempää joten nautimme pienuuden hyvistä puolista - häntä jaksaa kantaa sylissä silloin tällöin, voi viedä pyörällä istuimessa toisin kuin muita 5 vuotiaita eikä kukaan ihmettele jos hän on lapsellinen kun kaikki luulevat nuoremmaksi:) Vaatteetkaan eivät jää kovin äkkiä pieneksi, joten rahaa säästyy!
nautimme pienuuden hyvistä puolista - häntä jaksaa kantaa sylissä silloin tällöin, voi viedä pyörällä istuimessa toisin kuin muita 5 vuotiaita eikä kukaan ihmettele jos hän on lapsellinen kun kaikki luulevat nuoremmaksi:)
Meillä on päinvastoin: tyttö on ikäisekseen pitkä, mutta motorisesti ikäisiään jäljessä. Tuntuu, että ihmiset katsovat pitkään, kun noin iso tyttö vielä ajaa apupyörillä jne.
Silloin lapset alkavat vertailla keskenään ja kaikki ovat suht samanikäisiä.
Samaten meillä se pieni koko hämää ihmisiä lapsen henkisten kykyjen arvioinnissa. Eli kun on pienikokoinen, opettaja helposti arvioi hänet myös älynlahjoiltaan muita heikommaksi. Kuulostaa uskomattomalta, mutta niin on meillä käynyt nyt jo kahdesti.
kasvaa. Ei ole enää yhtä tiettyä miesmallia. Esim. aasialaiset miehet on vain noin 160 cm pituisia lähes kaikki tyynni. Kyllä joukkoon mahtuu jokunen saman mittainen suomalainenkin!
Enää pitkä nainenkaan ei ole kauhistus kuten joskus vielä oli. Sama juttu lyhyissä miehissä. Lyhytkin mies voi olla nykyään seksikäs jne. Onneksi muuttuu asiat. Samoin kun tumma mies ei ole enää kauhistus jne.
Tässä asiassa on edetty vielä paljon lisää kun 5-vuotiaamme tulevat aikuisikään!
Sntyi kuukauden etuajassa joten kasvua etenkin alkuun tarkkailtiin vähän tavallistakin tarkemmin, mutta koska käyrä on tasainen on "tuomittu" normaaliksi. Painokin on miinuksella eli pikkuinen kaveri kyseessä.
Poika ei ole kuitenkaan koskaan kärsinyt koostaan. Häntä ei ole kiusattu, ei syrjitty, ei tönitty tai tuupittu sen enempää ta vähempää kuin muitakaan. Ainoa ongelma koettiin, kun hän meni 6-vuotiaana eskariin oltuaan siihen asti kotona, ja ryhmän tytöt ihastuivat häntä halailemaan ehkä osin juuri pienuuden takia. Se loppui kuitenkin nopeasti kun poika ilmoitti että, ei kiitos :-)
Ei pituus miestä pahenna, jos asenne ja muu fysiikka on kohdallaan. Mun poika on vahvaluonteinen ja itsevarma ja erittäin hyvä alkapallon pelaaja: hän on pieni mutta vahva ja nopea eikä väisty tai arastele porukassa. Mun mies on samanlainen: 175 cm pitkä mutta harrastaa karatea, ja se näkyy sekä asenteessa että kropassa, vaikkei hän sitä mitenkään mainostakaan.
Sen neuvon teille pienten poikien äideille antaisinkin, että yrittäkää löytää pojallenne sellainen liikuntaharrastus, jossa pituudella ei ole väliä: se tuo fyysistä itseluottamusta, jolla pystyy täysin kompensoimaan ne keskipituudesta puuttuvat sentit.
vasta huvittavannäköisiä ovat. Siis ne jotka jotenkin yrittävät erikseen kompensoida puuttuvia senttejä reisilihaksilla tai hauiksilla. Lyhyt mikä lyhyt.
Ja ei aina sitä et oletko pitkä vai lyhyt. Meidän pojalle oli hyvin traumaattista kun menivät uimaan koulun kanssa ja suihkussa toiset pojat nauroivat ja sanoivat hänelle et sulla on liian iso pippeli. Mitäs siihen sanot 2 luokkalaiselle pojalle?
Kyllä mua toisaalta huvitti, mut ymmärsin kyllä pojan pahastumisenkin.
Panostakaa henkiseen vahvuuteen. Kaikkia varmaan kiusataan joskus ja asia voi olla mikä hyvänsä!
"tankin malliset" viittasi minun viestiini, niin olipa väärin ymmärretty. puhuin nimittäin jalkapallosta ja karatesta, joita meidän perheen lyhyet miehet harrastaa, ja kummassakaan ei kyllä tankin mallinen pärjää :-)
Tarkoitin sillä fyysisellä itseluottamuksella sitä, että kulkee selkä suorassa ja uskaltaa ottaa oman tilansa. Minä itse en katsele miehissä niinkään pituutta kuin sitä muuta olemusta: 175 cm, hyvät hartiat ja peppu ja varma olemus menee kyllä ohi 185-senttisestä ruipelosta, joka kulkee lysyssä ja notkuu juhlissa ovenpielessä. Ne tankikisi itsensä bodanneet on yleensä sisältä takuutoopeja pituudesta riippumatta, joten niitä en noterraa muutenkaan :-)
37
Lyhyillä ne ovat vielä pahemmannäköiset kuin pitkillä.
saman mittainen kuin isänsä. Ei taida enää kasvaa ku muutaman sentin korkeintaan. On ollut koko ikänsä luokkansa pienin.
aina on ollut pieni ja tasaisesti kasvanut silti. pikkusisko on suhteessa pidempi.
me vanhemmat olemme 162 cm ja 173 cm - miehestäni olisi ennustepituuden mukaan pitänyt tulla 165 cm, eli eivät ne ennustepituudet todellakaan mitään lopullista totuutta kerro. jotkut ovat pieniä alle kouluikäisenä ja kasvavat enemmän murroiässä (kuten mieheni), jotkut päinvastoin (itse olin 11v. asti pitkä, mutta siihen kasvu sitten hyytyikin).